Veneiden sähköjen toimivuus on miellyttävän veneilyn perusta. Ei riitä, että sähköt on suunniteltu hyvin, sillä kaikki tekniikka toimii vain aikansa. Siksi on tärkeää perehtyä sekä sähkötekniikkaan että akkujen toimintaan. Viat eivät useinkaan johdu epäkuntoisista laitteista. Useimmiten laitteet eivät vain saa tarpeeksi jännitettä toimiakseen. Itse sähkötekniikan opetteleminen yhdellä internet-sivulla ei ole mahdollista mutta akuista voi kuitenkin saada pienellä perehtymisellä paljon tietoa.

Ei ole yhdentekevää minkälaiset akut veneeseen valitaan. On ensin syytä pohtia, minkälaista kulutusta veneessä on. Jos luetaan pois veneen käynnistäminen, mikä vaatii akulta hyvää kuntoa ja satojen ampeerien virran luovutuskyvyn, on niin sanottu hupikulutus varsin monimuotoista. Akuissa olisi oltava sellainen kapasiteetti (Ah), että ne säilyttävät toimintakykynsä tarvittavan ajan. Toisaalta jos kapasiteetti on tarpeettoman suuri, vaatii niiden lataaminenkin tehokkaat laturit tai pitkän latausajan.

Aina, jos mahdollista on järkevää asentaa veneeseen kaksiakku-järjestelmä - toinen akkupiiri käynnistystä varten ja toinen muuta käyttöä varten. Silloin on mahdollista valita toiseksi akuksi tyypiltään käynnistysakku ja toiseksi purkausta ja latausta kestävä varusteakku. On tärkeää, että kaikissa olosuhteissa akkujärjestelmässä on varauduttu riittävään virran saantiin käynnistystä varten. Venettä kun ei voi työntää käyntiin. Käynnistysakun kapasiteetin ei tarvitse olla suuri mutta sillä on oltava kyky luovuttaa lyhyen aikaa suurta virtaa. Vastaavasti pienempi käynnistysakku varautuu nopeasti täyteen lyhyen käytön jälkeen.

Varusteakut ovat usein kovalla käytöllä ja ne purkautuvat helposti jo viikonloppumatkallakin lähes tyhjäksi. Varusteakkuja puretaan ja varataan tiheästi ja on syytä valita sellaiset akut, jotka kestävät jossain määrin sekä syväpurkausta ja ns. syklausta (toistuvaa kulututusta ja latausta).

Veneessä parhaaseen tulokseen päästään usein sillä, että kaikki akut ovat monikäyttöakkuja (MultiFit). Ne kestävät syklausta ja antavat riittävän virran käynnistykselle. Silloin akkuja voidaan poikkeustilanteissa kytkeä käyttötarkoituksesta toiseen.

Akkujen rakenteissa on suuria eroja. Yleisimmin käytetään lyijyakkuja, joissa akkukennot on upotettu elektrolyyttinä toimivaan happoon, akkunesteeseen. Akun kapasiteettiin vaikuttaa akkulevyjen pintala sekä niiden määrä. Akkua varattaessa happo siirtyy akkukennoista veteen ja käytettäessä päinvastoin. Akkukennot pysyvät hyvässä kunnoissa, jos akut ovat aina täyteen varattuja. Pitkään vajaalla varauksellla seisovien akkujen kennot kovettuvat ja niiden kyky sekä ottaa vastaan että luovuttaa virtaa ajan oloon vähenee. Useissa akuissa ei ole enää korkkeja vaan muodostuva höyry pysyy akun sisällä ja palaa takaisin nesteeksi akun jäähtyessä.

Akkuja joudutaan yleensä vaihtamaan kahdesta syystä - kennojen kyky luovuttaa ja vastaanottaa virtaa on heikentynyt tai jokin kennosta on mennyt oikosulkuun. Jos yksi akun kennoista menee epäpuhtauksien johdosta oikosulkuun, tulee kahdentoista voltin akusta kymmenen voltin akku. Sellaista akkua ei enää saa toimintakuntoiseksi. Akkujen kestoikää on venekäytössa vaikea arvioida. Kovissa olosuhteissa kennot saattavat mennä oikosulkuun nopeastikin. Jos ei ole huolehdittu kunnollisesta vauksesta, kennot voivat myös menettää tehonsa piankin. Jos kahdeksan vuoden jälkeen on syytä epäillä, kannattaisi akut vaihtaa, oikea vastaus on "kannataisi".

Akkutekniikan kehityksen myötä osassa akkuja kennot ovat pussitettuja, mikä vähentää kennoista irtoavien partikkeliden muodostamia oikosulkuja. Geeli- ja AGM-akkuja lukuunottamatta kaikki EXIDE nesteakut ovat pussitettuja. Eritysisesti veneilykäytössä toimii hyvin AMG akut. Niissä elektrolyytti on imeytetty laskikuitumattoon (Absorbet Glass fiber Matt) eikä akkujen hölskyminen pääse aiheuttamaan niin helposti oikosulkua. Ne ovat kuitenkin jonkin verran kalliimpia ja usein varsinkin moottoriveneissä käytetään paljon tavallisia akkuja.